torstai 23. elokuuta 2007

Tekniikan ihmeitä/aina ei sanat riitä

Asiakas: Voinko saada levyllisen internettiä?

--------------

Aspaneiti: Minkä operaattorin liittymä sinulla on?
Asiakas: Nokian

--------------

Aspaneiti: Mille nimelle kuitti laitetaan?
Asiakas: Mun nimelle.

--------------

Asiakas: Tämä puhelin ei ole soinut vaikka minulle on yritetty soittaa.
Aspaneiti: *laittaa puhelimeen virrat päälle*

-------------

Asiakas: Löytyykö teiltä sukkahousuja?

-------------

Asiakas: Poikani/mieheni puhelimessa on jotain vikaa. Se soittelee itsekseen seksilinjoille.

-------------

Asiakas: Haluan langattoman lankapuhelimen, jotta voimme ottaa sen mukaan Rhodokselle.

--------------

Aspaneiti: Saanko nähdä henkilöpaperit?
Asiakas: Käykö kirjastokortti?

--------------

Asiakas: Haluan palauttaa tämän tuotteen?
Aspaneiti: Miksi?
Asiakas: En pidä siitä.
Aspaneiti: *katsoo kuitista ostopäivämäärän* Tämä on ollut teillä jo puoli vuotta käytössä
Asiakas: Mutta en minä pitänyt siitä silloinkaan.

--------------


Ja loppukevennyksenä:

Asiakas: Voi voi voi voi...
Aspaneiti: *tuijottaa kysyvästi*
Asiakas: Tulin päivittelemään digiboksiani.

keskiviikko 22. elokuuta 2007

Pissis ja pissiksen isukki

Tänään myymälään tuli keski-ikäinen, hiukan tossukan oloinen isä teinityttärensä kanssa. Ensivilkaisulla tähän kaksikkoon tajusin, että tytär olisi ottanut kaikista mieluiten vain isän lompakon matkaansa ellei isä olisi ollut sidottuna siihen kiinni. Tytölle oli selvää mitä hän halusi: kalleinta ja prameinta. Isälle oli selvää mitä hän halusi: halvinta ja käytönnöllisintä. Ristiriita oli siis taattu.

Pian kävi selväksi, että kaksikon palveleminen oli turhaa. Mitä tahansa mitä ehdotin, oli jommalle kummalle totaalisen kamala juttu. Tyttö oli pahasuinen, räävitön ja täynnä angstia. Kysymys: millaista tuotetta haluat sai tytöltä aikaan vastauksen: no e v**tu tiä.

Loppujen lopuksi koko porukka päästiin yhteisymmärrykseen ja siirryttiin höyläilemään isukin luottokorttia. Kassalla alettiinkin sitten sopimaan pelisääntöjä.

Isä: Lupaatko nyt siivota huoneen vähintään kerran viikossa?
Tytär: V**tu älä motkota
Isä: Mutta lupaatko?
Tytär: V**tu pidä ny turpas kii!
Isä: Mä en osta tätä jos et lupaa
Tytär: V**tu mä vihaan sua!
Isä: Mutta kun kotonakin jo sovittiin...
Tytär: No v**tu joo joo joo
Isä: Lupaathan nyt varmasti?
Tytär: V**tu lopeta jo!

.......

Tätä samaa jankkaamista jatkui n. 15 minuuttia. Välillä tytär huusi ja kiljui, poistui kerran myymälästä (ja isä jäi kassalle ihmeissään luottokortti edelleen kädessään), haukkui isäänsä kaikin mahdollisin sanoin, vastaili omaan puhelimeensa ja haukkui isäänsä ilmeisesti kavereilleen ym.

Ja tämän ajan Aspaneiti seisoi tiskin takana tuijottaen kädet taskuissaan tyhjää kuin surrealistisessa elokuvassa. Tuntui törkeältä kuunnella riitaa, mutta olisi tuntunut törkeältä poistua tilanteesta: kauppaahan me siinä tehtiin ja kaupanteosta liksani saan.

Loppujen lopuksi tyttö sai haluamansa, isän luottokortti vingahti ja kaikki oli tyytyväisiä. Tyttö poistui liikkeestä kiittämättä yms (mikä nyt oli tietenkin itsestäänselvyys), isä ei varsinaisesti anteeksi pyytänyt mutta katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

Harmi ettei enää saa lyödä edes omaa lastaan.

tiistai 21. elokuuta 2007

Tarjouksessa kaikki on halpaa

Jos meillä on lehdessä mainos, jossa mainitaan selkeästi tuotteen hinta ja tarjousaika niin miksi:

... sitä tullaan kyselemään paria päivää ennen. ("no myy jo, en mä ehdi tulla uudestaan sitten")

... tarjouspäivänä tingataan tuotteesta ("no kyllä mä tiedän kuinka paljon ilmaa näissä hinnoissa on") Ihanko totta luulette että huviksemme painamme kalliit lehtimainokset, joissa on väärä hinta? Hinta se on tarjoushintakin, eikä se urpo-hyvä siitä tinkaamalla mihinkään muutu.

... tuotetta tullaan ostamaan tarjousajan umpeuduttua ja ollaan suorastaan shokkitilassa, kun tuote onkin nyt 5 euroa kalliimpi. Kuinka usein menette markettiin tinkaamaan toissapäivän jauhelihatarjousta samaan hintaan? "no kun en mä kerenny lauantaina kauppaan". Mainoksissa on tarjouspäivämäärät juuri siksi, että tyhmemmätkin osaavat tulla myymälään oikean ajanjakson sisällä. PS: Se "Loukattu Koiranpentu" -ilme ei tehoa!

... ruvetaan itkemään viimeisenä tarjouspäivänä, kun tuote on loppu. Mainoksen maininta "niin kauan kuin tavaraa riittää" tarkoittaa ihan totta "niin kauan kuin tavaraa riittää". Se ei ole koodikieltä, vaan suomen kieltä.

... tullaan kyselemään naapuriliikkeen tarjousta. "no kun noikin myy siihen hintaan". Kun kysyn, miksi et osta sieltä on vastaus: "ei niillä ole sitä enää". Voisin soveltaa tähänkin samaa "Lähikauppateoriaani": kokeileppas mennä S-Markettiin kysymään Siwan tarjousta. Mitäköhän mahtaa kassatäti tuumata? Ps: "Loukattu Koiranpentu" -ilme ei tehoa myöskään tässä tapauksessa.

maanantai 20. elokuuta 2007

Kädetön kohtaa päättömän

Näytänkö kädettömältä?

Miksi ihmeessä ne pankki- ja bonuskortit täytyy heittää aina siihen tiskille? Suullako ne nappaan ilmalennosta kiinni? En tiedä missä vaiheessa tavaroiden ojentaminen meni pois muodista. Yleisimpiä tapauksia -pankkikorttien viskomisen lisäksi- on nämä urpot jotka tuovat esim. matkapuhelintaan huoltoon.

Myyntitilanne:

*asiakas heittää puhelimen pöydälle sanomatta sanaakaan*
*aspaneiti tuijottaa puhelinta sanomatta sanaakaan*
*asiakas tuijottaa aspaneitiä sanomatta sanaakaan*
*aspaneiti tuijottaa asiakasta sanomatta sanaakaan*

Tämä hauska tilanne voisi edetä samanlaisena loputtomiin. Mutta koska Aspaneiti ei tahdo viettää koko päivää kyseisen urpon kanssa, hänen on kysyttävä mitä asiakas haluaa ja miksi hänen halpa tonnisatasena makaa tiskillä.

-SE ON RIKKI, huutaa asiakas.

Yleensä tässä vaiheessa on turha kysyä mistä kohtaa se on rikki, koska matkapuhelinhuolto on tunnetusti niin vekkuli firma, että ne näkee heti ensi katsomalta mikä puhelimessa on vialla -niitä vikoja on ihan turha puhelimen käyttäjän täsmentää. Heidän hienoilla laitteillaan tietää myös, mikä puhelimessa on vikana "joskus sunnuntai-iltaisin tai en oo ihan varma" tai mikä puhelimessa tulee menemään vialle seuraavan vuoden aikana.

Aspaneidin sisällä pieni anti-asiakaspalvelija nappaa asiakkaan puhelimen pöydältä, pudottaa vesilasiin, laittaa puhelimen takaisin tiskille ja tokaisee:
-Havaittu kosteusvaurio, valmistajan antama rajoitettu takuu päättynyt.

Haavetta haavetta vain, mutta niin ihanaa sellaista.

perjantai 17. elokuuta 2007

Hyvä asiakas...

...minä en ole ajatustenlukija. Jos minulla tämä erikoistaito olisi, en seisoisi tässä edessäsi paskapalkalla.
...minua ei kiinnosta sinun parisuhteesi/lapsenlapsesi/koirasi vatsavaivat/autosi huoltokirja/maataloustukien vähyys
...jos sinulla on laskut maksamatta, sinun täytyy maksaa laskusi. Jos posti hukkaa laskusi toistuvasti, tee ilmoitus postille. Ihmettele samalla myös kovaan ääneen, mikseivät ne koskaan hukkaa mitään muuta sinun postiasi.
...saan palkkani firman tuotteiden myymisestä. En itseni. Minulle ei makseta tuntipalkkaa siitä että kuuntelen kuinka hyvä perse minulla on.
...työaikani ulkopuolella en ole töissä. Baarissa tahdon juoda kännit, enkä kuunnella urpojen asiakkaiden ongelmia. En ole myöskään kävelevä hinnasto. On turha kitistä elokuvateatterissa, etten muista jonkun tietyn tuotteen hintaa.
...kuuloni on toistaiseksi ihan hyvä. Huutamisella asia ei mene yhtään sen tehokkaammin perille. Myöskään kirosanat eivät nopeuta asiasi käsittelyä.
...joskus saatat joutua jonottamaan. Jono ei etene yhtään nopeammin taputtamalla jalalla lattiaan tai huokailemalla äänekkäästi.
...me emme ole lelukauppa. Älä anna lastesi koskea tuotteisiimme. Me emme halua useamman tuhannen euron näytekappaleisiin ihanan jälkikasvusi jätskisiä kädenjälkiä.
...me emme ole eläinkauppa. Jätä rasvainen luffesi ulos, ihan totta jopa sinunkin suloinen mussukkasi saattaa aiheuttaa allergisen reaktion.
...minä en pyydä ilkeyttäni sinua lukemaan käyttöohjeita. Sinun tyhmyytesi ei ole minun vikani.
...sanat kuten: "liittymä", "sim-kortti", "pin-koodi", "enter", "operaattori", "tallentava digiboksi", "kaapeli", "keskusyksikkö" eivät ole "teknistä jargonia". Ne ovat sanoja, joita me ja muut kanssaihmiset käyttävät. Se ettet sinä niitä sanoja ymmärrä, ei tee niistä sanoista liian teknisiä. Olen pahoillani, etten osaa vääntää näitä sanoja rautalangasta. Jos yritän selittää sinulle näitä asioita, se ei helpota yhtään ettet anna minun puhua lauseita loppuun vaan keskeytät ne sanoilla "emmäätajuatekniikkaa!".
...tyttäresi täytti juuri 20 vuotta. Mitä jos antaisit hänelle jo luvan puhua julkisilla paikoilla? Kun kysyn häneltä "mitä sinä haluat", kysyn todellakin mitä hän haluaa. En sitä, mitä hänen isänsä haluaa hänen haluavan.

Puhelinpalvelua

Puhelin soi. Vastaan.

Asiakas: PÄIVÄÄ (huutamalla)

Aspaneiti: No hyvää päivää

Asiakas: Mä haluan tilata *tuotteen nimi*

Aspaneiti: Sehän käy. Millä nimellä?

Asiakas: No mun nimellä.

Aspaneiti: ...ja teidän nimenne on?

Asiakas: No kato siitä puhelimesta!

Aspaneiti: Valitettavasti puhelimestamme ei näy teidän nimeänne. Ei edes numeroanne, kun tämä tuli vaihteen kautta.

Asiakas: No on se ny *sensuroituja kirosanoja* Laita ny vaan se *tuotteen nimi*

Aspaneiti: Millä nimellä?

Asiakas: No oo ny si tollanen k*sipää.

-Tuut tuut tuut-

torstai 16. elokuuta 2007

Tiedoksi niille joiden teksti-tv välillä takkuilee

Eilen törmäsin mielenkiintoiseen selitykseen. Asiakas tömähti liikkeen ovesta sisään päivittelemään uutta digiaikaa ja sitä, kuinka hänen teksti-tv:nsä nykyisin pätkii.

Aspaneiti: "Boksissasi on oletettavasti jotain vikaa. Olisikohan mahdollista viedä sitä huollettavaksi?"

Asiakas:"Ei se vika dikipoksissa ole. Kyllä minä tiedän. Vika ilmenee vain, kun katson Toto -tuloksia. Stasi piilottaa salaisia koodeja hevosten nimien sekaan ja kun huomaa minun olevan linjoilla, katkaisee äkkiä yhteydet etten ymmärtäisi niitä"

Aspaneidin arvaukset saivat siis viimein vahvistuksen. Näinhän sen juuri täytyy olla.

Esittely

Olen työskennellyt myyjänä ja asiakaspalvelijana tekniikan parissa useita vuosia. Tässä blogissa valotan sekä kohtaamisia asiakkaan kanssa, että puran päätäni jotta jaksan hymyillä sulkemisaikaan asti.