Markka-aikaan munkissakin oli enemmän hilloa

Blogimaailmassa surffaillessani (vapaa-aikana, toim. huom.) silmiini väkisinkin osui eräs kirjoitus. Tämä anonyymi kirjoittaja kutsuu itseään Suorapuheiseksi Mieheksi, mutta minä kutsun häntä tässä nyt Markkamieheksi. Markkamiehiä löytyy edelleen ja ne tuskin tulevat kuolemaan sukupuuttoon niin kauan kun täällä riittää veteraaneja kertomassa "kuinka markka-aikaan kaikki oli hyvin, kahvi oli miltei ilmaista eikä nuoret tytötkään kävelleet kaupungilla rekut vilkkuen". Tässähän oli kyse karmivasta vääryydestä kuinka hän oli joutunut maksamaan tarjousjauhelihasta normaalihinnan, eivätkä rahat meinanneet kelvata Markkamiehelle takaisin koska virhe oli niin järjettömän suuri.

"Suorapuheinen mies oli menettää suorapuheisuutensa. Hänen korvissaan suhisi ja hän unohti ympärillään ja takanaan kurkkivat ihmiset.
- Jumalauta! Tiedätkös likka että tuossa on melko tarkalleen kymmenen markkaa! Muistatkos sinä markkoja ollenkaan? Tiedätkös ettei ole kauankaan kun tuo oli sinun ikäisille ja vähän isommillekin ISO raha? Niin iso kuitenkin, ettei sitä olisi halveksien heitelty kaikkeen sellaiseen sontaan, jota sillä ei nykyään edes saa! Kuinkahan monta niitä kymppejä asiakkaanne ovat tänään tänne turhaan menettäneet?" http://humanerror.vuodatus.net/blog/222681

Itse olen tekemisissä Markkamiesten kanssa melkein päivittäin. Joskaan he eivät yleensä onneksi ole näin aggressiivista sorttia, vaan useimmiten höppänöitä vanhuksia jotka eivät vain vieläkään osaa ajatella tavaroiden hintaa euroina. Ja mikäs siinä, onhan minulla laskin pöydällä että heille sen hinnan markoiksikin voin kääntää.

Aggressiivinen Markkamies tulee paikalle vasta siinä vaiheessa, kun tuote on hänen mielestään yli-hinnoiteltu. Silloin Markkamies alkaa muistelemaan vanhoja kultaisia aikoja ja valistamaan minulle että minä plikka se yritän näillä euroilla vaan kusettaa asiakkaita. Jos te muistatte asioita sotien toiselle puolen, millä logiikalla minä en muista asioita muutaman vuoden taakse? Jos minä saisin päättää maksammeko markoissa vai euroissa, tuskin seisoisin Tässä Tiskin takana naurettavassa työpaidassani.

Ja koska tässä aiheessa sivutaan tätä vanhojen aikojen muistelua, voisin ottaa esille myös asiakkaat jotka eivät tarvitse liikkeemme tuotteita koska he ovat aina tulleet toimeen ilmankin:

- INTTERNETTI! No siellä ei ole kuin pornoa ja pomminteko-ohjeita!
(kaipaako ihminen muuta?)

- MIKÄ LAAJAKAISTA? Silloin kun minä kolme vuotiaana kolmen metrin lumihangessa paljain jaloin puita hakkasin, ei paljon laajakaistoja mietitty!

- MATKAPUHELIN! No niistä ei tule kuin syöpää ja ne kaikenmaailman telet ja muut vaan ryöstää ihmisen rahat!

- JA SINÄKÖ MYYT MINULLE MATKAPUHELINTA! Voi kuule minulla oli tämän kaupungin ensimmäinen kännykkä!
(tähän asiakas valitsee vapaavalintaisen hinnan mitä se maksoi, jotain väliltä 10 000 - 50 000. Pääasia on, että se oli kaupungin ensimmäinen)

- LUOTTOKORTTI! Saatanallisia vekottimia kuule nuo, kyllä minä pidän rahani piirongin laatikossa ja maksan käteisellä, enkä anna rahojani ties mille huijareille käytettäväksi!

- TIKIPOKSI! Kuule sieltä televisiosta ei tule kuin seksiä ja väkivaltaa, minä en siitä maksa!
(ja mekö muka emme saa tv-lupamaksuille vastinetta?)

- LAAJAKUVATELEVISIO! Voi minulla on ollut se mustavalkoinen vuodesta (vapaavalintainen vuosiluku, kannattaa ottaa määre ennen sotia, kasvattaa katu-uskottavuutta) ja hyvin on pärjätty! Nyrkillä kun paukauttaa päälle niin menee päälle ja kun paukauttaa kylkeen, menee pois päältä! Koskaan ei ole mitään vikaa ollut!



Kyllä välillä mietityttää, miksi ne ihmiset tulee tänne myymälään? Sukkahousujaan terottamaan?

Myymälät on turhia piste com

Miten likainen olo. Minua on käytetty hyväksi.

Myymälään saapuu isä Urpo poikansa Jurpon kanssa. He ovat ostamassa tietokonetta Jurpolle ja Urpo lienee mukana auktoriteettina ja henkisenä tukena. Käymme ensin läpi pikaisesti millaista konetta Jurpo haluaa: mitkä ovat käyttätarkoitukset yms. Yleensä asiakkaat luottavat myyjän sanaan -sitä vartenhan me täällä ollaan, mutta Jurpo ei luota. Hän haluaa testata koneita. Meillä on myymälässä pari näytekappaletta, mutta onhan se nyt selvää ettei me täällä voida uusien koneiden paketteja avata että asiakas pääsisi testaamaan. No, Jurpo haluaa testata ja Urpo komentaa asiakaspalvelijaa laittamaan yhden koneen käyttövalmiiksi, "koska noi tossa esillä olevat on ihan ruoskia". No kyllähän aspaneiti laittaa.

Jurpo tutkii konetta aikansa, kääntelee, vääntelee, nuuhkii ja nuoleskelee. Ei, tämä ei ole hyvä. Hän pyytää näyttämään seuraavaa konetta. Kun kerron että ainoa ero on kovalevyn koko joten en avaa pakettia, ei se ole selvästikään riittävä syy koska kyllähän kovalevyn koko vaikuttaa windowssin käyttöön määrättömän paljon. Lupaan kaivaa koneen paketista, mutta vain nähtäväksi -en kokeiltavaksi.

Jurpo tutkii konetta aikansa, kääntelee, vääntelee, nuuhkii ja nuoleskelee. Tämä kone kelpaa Jurpolle. Olen jo onnellinen ajatuksesta, että tämä kone menee asiakkaalle eikä tarvitse selitellä avaamatonta pakettia seuraavalle ostajalle.

Puhun kuin ruuneperi, laulan, tanssin, nauran ja steppaan. Vastailen kysymyksiin, kerron ominaisuuksista, kehun takuun pituutta ja kurkku kuivana myyn myyn myyn.

"Mä tilaan kyl verkkokaupasta, siä on paljon halvempaa", tuumaa Jurpo ja poistuu myymälästä.

Mitä sain tästä tunnin laatuajasta asiakkaan kanssa? Kaksi avattua pakettia, joista toinen kone on nyt virallisesti käytetty laite.

No olihan meillä mukavaa yhdessä! Ole hyvä, verkkokauppa.

Tottakai mulla on aikaa puhua!

Matkapuhelimet on ihana juttu. Miten niin pieneen, suloiseen pakettiin onkaan saatu tungettua kaikki ihmisen tärkeimmät asiat? Se on kuin pieni lemmikki taskussa, se on aina mukana ja sen tarpeista on huolehdittava. Ja tottakai sille sulosöpöläiselle täytyy leperrellä, ajasta ja paikasta riippumatta.

Urpo on nimitys n. keski-ikäiselle, hiukan kaljuuntuneelle mieshenkilölle. Mutta urpot eivät söpöstele matkapuhelimilleen. Siksi tässä esimerkissä annan asiakkaalle nimityksen alli. Alli voi olla mitä vaan pikkutytöstä arkkua shoppailevaan vanhukseen.

Alli ei tiedä mitä alli haluaa, mutta alli haluaa tulla kuitenkin ostamaan tekniikkaa yksin, koska alli on niin vahva ja itsenäinen nainen. Alli ei usko naismyyjän sanaan, ja siksi allin täytyy olla koko ajan puhelimitse yhteydessä "veljen vaimon koiran ulkoiluttajan enon serkkuun", joka on tietotekniikan insinööri.

Alli-kulta, voisitko ottaa ensi kerralla tämän tukipilarisi mukaan. Jos minä esittelen sinulle tuotteita, en voi sietää että sanot koko ajan "odota" ja höpiset puhelimeesi "niin tää myyjä ny sanoo että...". Toinen vaihtoehto on että annat puhelimen suoraan minulle ja sinä alliseni siirryt tiskin pieleen odottamaan että saat lykätä luottokorttisi maksupäätteeseen.

Kun alli on saanut tietotekniikan insinöörin hyväksynnän, alli on valmis maksamaan. Tiskilläkin alli saattaa vastata puhelimeensa "no mooooi Sirkku. Joo mää oon ny täällä liikkeessä. Joo. Juu. Kikatus. Ai sä kävit jo sienessä? Joo. Ihanaa! Hei mulla on tosi hyvä ohje niihin jossain, odotas ku mää kaivan. Voi hitsi en löydä täältä käsilaukusta mitään... hei ootas myyjä hetken. Joo mää oon tässä kassalla. Nii. Mut kyllä mä sen reseptin löydän..." jne. Yleensä tässä vaiheessa puhelin on toisessa kädessä, toisella kädellä yritetään noukkia maksuvälinettä rahapussista tai vaihtoehtoisesti heitetään rahapussi myyjälle. "Ota sieltä".

Matkapuhelimessa on sellainen taikanappi, millä sen saa hiljenemään jos se soi. Toinen vaihtoehto on antaa sen Yölinnun jollottaa siinä, ei se puhelin siinä hajoo että siihen ei kerrankin vastata. Minua ei kiinnosta seistä hukkaamassa hyvää työaikaa sinun henkilökohtaisten juorujesi kuuntelemiseen.

Matkapuhelinkäyttäytymisestä riittäisi juttua muutenkin. Niihin ei osata vastata omalla nimellä kun vieras numero soittaa (no kyllä se soittaja tietää mihin se soittaa, jos ei tiedä niin kysykööt), muualle soitettaessa ei osata esitellä itseään yms. Välillä on ikävä lankapuhelimia. Ei lankapuhelimiin vastattu "no".

Hyvä asiakkaamme, blogin osoite on muuttunut

Jos haluat tutkia vanhoja kommentteja yms, vanha blogi löytyy edelleen osoitteesta http://aspaneiti.vuodatus.net/

Jos sinusta tuntuu, että olet kokenut raastavaa vääryyttä, ota yhteyttä kuluttajavirastoon.

Piip, tilillä ei katetta

Oi MM, tuo jalo kanssaihmiseni! Kuinka olenkaan saattanut unohtaa urpo-armaan kootut selitykset, kun pankkikortilla ei olekaan katetta. Tilannehan saattaa olla urpolle hyvin yllättävä, ja ennenkaikkea hämmentävä.

Aspaneiti: Ei tämä korttisi mene nyt läpi, tilillä ei ole katetta.

- Kokeile uudestaan

Urpo-rakas. Vaikka minä höyläisin sitä ees taas koko tämän päivän, ei tämä vallitseva tilanne muutu mihinkään. Rahaton on rahaton ja se siitä.

- Teidän laitteissa on virhe

Emmehän voi koskaan tekniikan maailmassa temmeltäessämme sulkea pois teknisen toimintahäiriön mahdollisutta. Kerrotaan nyt kuitenkin, että se on äärimmäisen harvinaista. Maksuyhteydet saattavat olla poikki, mutta silloin laitteemme tunnistavat asian ja virheilmoituksen jonka saamme korttiasi höylätessä on aivan erilainen. Se viittaa silloin yhteysvirheeseen, ei suinkaan katteettomaan tiliin.

- Kortissa on virhe, se magneettiraita on varmaan kulunut.

Tätä selitystä ei ainakaan kannata käyttää. Me näppärät pystymme myös käsin näppäilemään sen numerokoodin koneelle ja virheilmoitus ei siitä muutu mihinkään, ellei tämän aikaavievän operaation aikana ole hammaskeiju maksanut noita puuttuvia hampaitasi myöhässä ja korkojen kanssa.

- Jaa taas se pankki on mokannu (ja tähän vapaavalintainen määre kuinka monta kertaa ne on tehnyt sen aiemminkin)

Ole hyvä, mene pankkiin. Ei, me emme sinne soita. Ja hitto sentään, millaisia kädettömiä ämmiä ne pankit on väärällään, niin monta kertaa tämän selityksen olen kuullut. Karpolle olisi taas tekemistä.

- Kyllä siä pitäis olla

Pitäisi minullakin olla parempi työpaikka, vaan ei ole. Näillä eletään ja sinä näytät elävän nyt rahattomana.

- Kortilla on VARMASTI rahaa. Minulla on AINA rahaa.

Oikein liikutun, että saan jakaa kanssasi tämän erikoisen tilanteen elämässäsi. Nämä hetket juuri lähentävät meitä.

Jotkut myöntävät että saattahan se olla, ettei siellä rahaa juuri tällä erää ole. Hyvä, selkä suorana eteenpäin! Kyllä tuo köyhyyden häpeä laantuu viimeistään arkussa. Mutta mitä ihmettä te niitä syitä minulle selitätte? Minä olen myyjä. Myyjää kiinnostaa raha. Niin, se mitä sinulla ei nyt ole. Minua ei kiinnosta kuinka pitkäksi viikonloppu venähti vaimon vittuilun takia, tai mikä sitä kissaa nyt niin vaivaa että ihan Helsinkiin asti piti viedä.

Kun tili havaitaan katteettomaksi ja asiakas vänkää että eipä ole, pyydän aina kääntymään pankkiautomaatin puoleen. Automaatille on myymälästämme matkaa alle 100m, ja niin pitkä se matka on, että yksikään ei ole ehtinyt enää saman työpäivän aikana rahat kourassa takaisin.

Tämän selityksen säästin tarkkaan harkittuna sokerina pohjalle. Taustaa sen verran, että keski-ikäisellä suomalaisrouvalla oli keski-ikäinen, tumma ns. "lomalta hihaan tarttunut" mies. He olivat molemmat hyvin tuttuja myymälässämme ja oikein hyviä asiakkaita. Kerran kuitenkin rouva oli yksin ostoksilla, ja kortti olikin katteeton.

- Voi vittu se kurdi o vieny mun rahat!


Ihailtavaa suoruutta, täynnä draamaa ja juonenkäänteitä! Urpo, ota oppia!

EU, teit sen taas!

No niin. Nyt olemme pääsemässä eroon tästä raadollisesta henkilöpapereiden näyttämisoperaatiosta. Urpohan on nyt onnellisin asiakas maailmassa, kun hänen ei tarvitse asiakaspalvelun pikkupalkolliselle näyttää salaisia tietojaan.

Hallelujaa, meillä on maksupäätteet/sirukortinlukijat! Tervetuloa ihana tekniikka, joka pelastaa meidät myyjät korttien nappaamiselta ilmalennosta ja ruman ajokorttikuvasi katselulta.

Ongelmathan ilmenevät siinä vaiheessa, kun tätä maksupäätettä pitäisi osata asiakkaankin käyttää. 70% maksutapahtumista tapahtuu seuraavanlaisella kaavalla:

(myyjä sanoo summan)

1. Asiakas heittää kortin tiskille

(myyjä pyytää asiakasta laittamaan kortin laitteeseen)

2.- Ota sieltä vaan emmää jaksa mitään koodeja ny

(myyjä neuvoo asiakasta laittamaan kortin laitteeseen ja muistelemaan sitä koodia)

3. Asiakas ottaa tuhahdellen kortin pois tiskiltä ja jää kortti kädessä tuijottamaan uutta vinkeää vekotinta nimeltään maksupääte.

4. -No mihin mää tän ny laitan? Tännekö?

(asiakas yrittää ensi alkuun lykätä korttia aivan toiseen paikkaan kuin mihin se pitäisi laittaa. Myyjä neuvoo suunnan)

5. - Ei tää mee tänne!

(ei sen kuulukkaan mennä sinne kokonaan. Lykkää nyt vain niin pitkälle kuin sen saat, neuvoopi myyjä)

6. - Mitämää si painan?

(myyjä neuvoo odottamaan)

7. - Ei tää tee mitään!

(myyjä neuvoo odottamaan)

8. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun

(myyjä pyytää asiakasta ensin valitsemaan kortiltaan pankin tai luoton)

9. - No pankki!

(myyjä neuvoo asiakasta painamaan kohtaa "pankki")

10. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun

(myyjä neuvoo hyväksymään edellisen pankki -valinnan)

11. - Koska mää sen koodin painan?

(myyjä neuvoo katselemaan näytöltä mitä laite neuvoo. Kun laite kysyy pin-koodia, pin-koodi kuuluu näppäillä laitteeseen)

12. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun

(myyjä pyytää hyväksymään valinnan)

13. - Mikä täällä on ok? Mitä mää painan?

(myyjä neuvoo painamaan samaa kuin äskenkin)

14. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun

(myyjä kertoo, ettei sitä tarvitse painaa montaa kertaa)

15. Asiakas huokailee ja turhautuu

(myyjä kertoo, että maksutapahtuma on onnistunut, voit ottaa kortin pois)

16. Asiakas ottaa kortin ja heittää sen takaisin tiskille

(myyjä pyytää laittamaan kortin pois)

17. Asiakas ottaa kynän käteen ja jää odottamaan allekirjoitusta.

(myyjä kertoo ettei allekirjoitusta tarvita)

18. Asiakas ottaa kynän varmuuden vuoksi taskuunsa.


Ymmärränhän minä että uusi tekniikka on vaikeaa omaksua. Me käymme tämän saman kohtauksen läpi melkein jokaisen asiakkaan kanssa, me täällä emme jaksa enää turhautua. Me emme ole keksineet näitä maksupäätteitä emmekä ole vastuussa niiden helppoudesta, näppäinten koosta tai siitä, että sinä et vain periaatteesta tahdo käyttää niitä.

Ja tässähän olemmekin ongelman edessä: sinä et halua näyttää henkilöpapereitasi, etkä sinä halua käyttää maksupäätettä. Kelpaisikohan sinulle mahdollisesti tämä tuote ilmaiseksi?

Herää jo, urpo.

Ja henkilöpaperit, kiitos

Kuinka monta kertaa samoja asioita täytyy hokea, että ne menee myös sinun -urpo rakas- korvaasi? Luuletko että olen täällä tiskin takana vain rääpimässä päätäni?

Jos minä kysyn henkilöpapereita, sinun tulee näyttää ne.

"Ne ovat autossa"

Hae ne!

"Kyllä mä olen mä"

Niin minäkin, mutta et sinä siltikään tiedä nimeäni, sosiaaliturvatunnustani tai maksuhistoriaani.

"Sun pomos tuntee mut"

Tuntekoot, mutta minä en.

"Ei multa ennenkään oo papereita kysytty"

No nyt kysytään. Onnittelut. Tarjoanko kahvit sen kunniaksi?

"Sä voit luottaa muhun"

Jos minä luotan jokaiseen, on sinun tilisi -urpo kulta- nopeasti miinuksella kun joku toinen urpo saa korttisi käsiinsä. Ja ylipäätänsä nämä vuodet ovat opettaneet että en luota yhteenkään asiakkaaseen.

"Mut tunnetaan täällä"

Niin tunnetaan eräs ministerimmekin, ja myös hän on joutunut näyttämään minulle ajokorttinsa.

"Ollaanhan me nähty ennenkin"

Meillä käy myymälässä päivittäin muutama muukin asiakas kuin sinä. Jos sinä kävit täällä joskus viime vuosikymmenen puolella, on melkolailla varmaa etten enää muista sosiaaliturvatunnuksesi loppuosaa. Niin kauan kun me ei syödä samassa aamupalapöydässä, me ei tunneta toisiamme.

"Mulla ei ole niitä mukana"

Voivoi. Miksi -urpo hyvä- lähdit tekemään luotollista kauppaa ilman tarvittavia papereita. Nyt kävelet joko kipin kapin pankkiautomaatille, kotiin hakemaan ajokorttia tai onhan tässä toki mahdollisuus ottaa sinulta korttikin pois jos ei sinulla ole mitään todisteita että se kortti tosiaan on sinun. Hankala tilanne, vai mitä tykkäät.



Ai niin ja on turha luetella sitä loppuosaa. Haluan nähdä sen siksi että

- Henkilöllisyyden tarkistaminen tapahtuu aina kuvallisesta kortista. Kuvallinen kortti ei tarkoita sinun naamaasi omani edessä ja suullista ilmausta että saatat juuri nyt muistaa jonkun satunnaisen numerosarjan ulkoa.

- Meillä ei ole varaa eikä aikaa virheisiin. En viitsi kysellä montaa kertaa onko se kirjain nyt pee bee dee cee vai ee.

- Pidän siitä että olet näyttänyt myös rumalta 70 -luvulla eikä aika ole tehnyt yhtään hyvää sinulle.

- Noudatan Suomen lakia.



Mikä tästä tekee niin mahdottoman vaikeaa?

Niin huonoa huumoria, että se pitää selittää

Nuori, hyvin reteä ja sanavalmis mies asioi myymälässä digiboksinsa kanssa. Digiboksi toimii asiakkaan kotona heikosti, mutta liikkeessä emme havaitse siinä mitään vikaa.

Aspaneiti: Onks sulla millaset vehkeet siellä kotona? Ettei olis antennissa vikaa tai liian pitkä piuha?

Asiakas: Pitkät on piuhat, mutta mä kulta lupaan ettei signaali rasiaan heikkene.

*aspaneiti jatkaa digiboksin tutkimista*

Asiakas: Nii siis mä vertasin tota sun kommenttia niinku sun panemiseen.

Aspaneiti: *nostaa hämmentyneenä katseensa digiboksista*
Asiakas: *laskee hämmentyneenä katseensa digiboksiin*
Aspaneiti: *laskee hämmentyneenä katseensa digiboksiin*

Asiakas: Joo. Tota. Jos mää si kotona katsoisin ne liitännät viä. Kiitti moi.

*asiakas nappaa digiboksinsa kainaloonsa ja poistuu myymälästä*

Aspaneiti on edelleen harvinaisen sanaton.

Liian hyvää asiakaspalvelua

Joskus höyrypäissään, lääkityksen alaisena, kuumeisena tai muuten vaan sairaana on tullut tehtyä asiakkaille palveluksia, jotka eivät työtehtäviini kuulu. (hyi peräkammarin urpo, ei sellaisia palveluksia mitä sinä odotat kehumalla tissejäni - jotka muuten näyttävät huomattavasti isommalta tämän ruman työpaidan kanssa. Pidä silmät kiinni päässäsi.)

Tässä muutamia:

- Hyllystämme ei löytynyt asiakkaan haluamaa tuotetta. Soitin kuusi kilpailevaa myymälää läpi, jotta sain ohjattua asiakkaan oikeaan paikkaan.

- Olen soittanut bussipysäkillä/kännissä/lenkillä/ravintolassa asiakkaan puolesta asiakaspalveluun.

- Olen käynyt viemässä kotiin huollosta tulleen laitteen.

- Olen asentanut asiakkaan (kilpailijalta ostettuun) tietokoneeseen (kilpailijalta ostettuja) ohjelmistoja ja (kilpailijalta ostettuja) lisälaitteita.

- Olen muistuttanut asiakasta hammaslääkäristä.

- Olen tulostanut vieraan kaupungin kartan, jotta asiakas löytää siskonsa tupaantuliaisiin.

- Olen palannut illalla työmatkalta takaisin myymälään hoitamaan asiakkaan asioita.

- Olen vahtinut kahvitauollani asiakkaan koiraa, kun hän kävi pikaisesti kaupassa.

- Opiskelin erään laitteen käytön, jotta voin neuvoa asiakasta. Laitetta ei myydä suomessa, saati sitten meillä.

- Olen tiedustellut numeropalvelusta kymmeniä numeroita. Veljenvaimoja, siskonkavereita, eläinlääkäreitä, turhanpäiväisiäyhdistyksiä.

- Olen pitänyt myymälää sulkemisajan jälkeen puolen tuntia auki, jotta asiakas ehtii ostamaan lahjan vaimolleen. Ja tämän jälkeen antanut vielä reilut alennuksetkin.

- Olen juonut asiakkaan kanssa kahvit. Ja tarjonnut pullat omasta pussistani.

- Olen soittanut kymmeniä takseja. Joskin tämä mielestäni kuuluu edelleen palveluun, enkä siitä ole koskaan rahaa ottanut vastaan.



Jostain tulee kiitosta, jostain ylitsevuotavaa kiitosta, toisista saa pelkkää paskaa niskaansa. Vuodet Tiskin Takana ovat opettaneet, että ylimääräiset palvelukset ovat historiaa - ylität asiakkaan toiveet kerran, sinun täytyy seuraavalla kerralla pistää paremmaksi. "Kyllä minä viimeksi sain..." Sitä nurinaa ei enää meidän myymälässämme kuulla.

Asiakasparka, olet omillasi.

Minkkimamselli

Ollessani yksin myymälässä vanha hienostorouva kävelee sisään minkit turkissaan vinkuen. Tervehdin, hän ei tervehdi takaisin. Tästä päättelen että rouva ei halua tänään palvelua. Jatkan omia töitäni ja annan rouvan katsella rauhassa.

Hän etsii selvästi jotain. Katse hapuilee nurkasta nurkkaan mutta ei löydä.

Asiakas: Eikö täällä ole yhtään miesmyyjää?

Aspaneiti: Ei ole tällä hetkellä, voisinko minä olla avuksi?

*Minkkimamselli miettii asiaa hetken ja huokailee tuskastuneesti* Katalasta takaiskusta huolimatta hän päättää kuitenkin ottaa asiansa esille.

Asiakas: Tämä tuote on viallinen

Aspaneiti: *tutkii tuotetta* Varmasti. Tässähän on silminnähtävä kolhu. Onko tämä pudonnut tai kolhaistu johonkin?

Asiakas: *ääntään korottaen* Ei varmasti ole! MINÄ en ole sille tehnyt mitään! Se ei vaan toimi! Tahdon uuden laitteen!

Aspaneiti: Valitettavasti en sitä voi antaa. Voinhan tämän lähettää toki huoltoomme, mutta pahoin pelkään että huoltokin tämän selvän mekaanisen vaurion havaitsee, valmistajan antama rajoitettu takuu päättyy ja kustannukset menevät sitten asiakkaan pussista.

Asiakas: MINÄ en ole tehnyt sille mitään! Vaadin uuden tuotteen tilalle NYT!

Käymme pitkään kädenvääntöä asiasta toistellen samanlaisia lauseita.

Asiakas: MINÄ en asioi tälläisissä asioissa osaamattoman palkollisen kanssa. Vaadin puhua myymäläpäällikön kanssa!

Aspaneiti: Hyvä rouva, te juuri puhutte myymäläpäällikön kanssa.

(valhe oli sen verran valkoinen, että olen tällä(kin) hetkellä vain sijainen. Antakaa se minulle anteeksi.)

Asiakas tuhahtaa kerran ja poistuu liikkeestä minkit kiljuen. Harmittavaa, etten voinut olla avuksi.

Pimeä myymälä on avoinna, mutta vaikeasti tavoiteltava

Tulen usein aamulla reilusti ennen avaamisaikaa töihin tehdäkseni muita hommia kuin asiakaspalvelua. (totta se on, meidän tehtäviimme kuuluu myös mm. tilauksia, varastonhoitoa yms) Eräänä aamuna olin puolipimeässä myymälässä 20 minuuttia ennen avaamisaikaa tekemässä juuri näitä muita hommia. Kuulin koputuksen myymälän ovelta ja huomasin reilusti yli keski-ikäisen asiakkaan tihrustelevan lasin läpi sisälle. Kävelin ovelle, ja sanoin asiakkaalle "voitteko odottaa vielä, avaamme myymälämme 20 minuutin kuluttua". Asiakas yritti ensin päästä ovenraosta sisälle (kas ettei taklannut mua sivuun), mutta pyysin häntä uudelleen odottamaan. Laitoin oven kiinni ja menin takaisin pimeään myymälään.

Ikävä kyllä en tässä tilanteessa muistanut, että varastomme ovi on auki. Varaston ovea ei käytä muut kuin henkilökuntamme ja tavarantoimittajamme. No tämä asiakashan oli niin ketterä, että kiersi koko talon ja livahti varaston ovesta sisään.

Täytyy myöntää että oli vähällä ettei hypännyt sydän rinnasta, kun näpytellessäni tietokoneella kuului vierestäni yhtäkkiä kuuluvasti "NO MÄÄ OON NY TÄÄLLÄ"

Ei siinä auttanu kun laittaa valot päälle, kassa auki ja hoitaa asiakkaan Ilmeisen Kiireinen Asia. Muisti vielä kitistäkin, kuinka olen tullut myöhään töihin. Eipä käsittänyt ollenkaan, että ovessa oleva lappu "olemme avoinna..." perustuu kellonaikoihin ja jos mainostamme avaavamme yhdeksältä, me todella avaamme yhdeksältä.

Toiset ne vaan elää vähän eri aikavyöhykkeellä.

Tikitikitiki

Voihan Suomen hallitus, EU ja Mikael Jungner minkä teitte! Ja sinäkin, kirottu Aspaneiti! Kiusaatte vanhoja ihmisiä!

Uskokaa tai älkää, mutta minä en keksinyt digiaikaan siirtymistä. Minä olen täällä tiskin takana helpottaakseni sitä. Ja siksi minä kerron nämä seuraavat asiat teille:

Uusi tekniikka saattaa aiheuttaa sen...

...että 20 vuotta vanha antennijohtosi täytyy vaihtaa uuteen. Kyllä, me olemme vain niin ahneita että tahdomme rahastaa. Muutaman euron antennijohdot ovat yrityksemme tuloksen salaisuus. Osavuosikatsauksessa heijastamme kuvasi neuvottelutilamme seinälle ja kumarramme kuvaasi kolme kertaa kiittääksemme että sinun investointisi takia 200 henkilön työpaikka säilyi ja toimitusjohtajamme sai pappatunturiinsa neljä litraa bensaa.

...että laitteet ovat käytöltään muuttuneet toisenlaisiksi kuin ennen. Ja kyllä, arvasit ihan oikein. Minähän se täällä olen tehnyt ohjekirjat myös muilla eu-kielillä vain kiusatakseni sinua. Joudut selaamaan kymmenen (10!) kielennimeä etusivulta ennenkuin löydät sivunumeron mistä pääset suomenkielisiin ohjeisiin. Jos tuntuu liian raskaalta, tule toki myymäläämme. Kyllähän minä revin ne muut kielet ohjekirjasta pois.

...että kaukosäätimet ovat tuplaantuneet. Koitimme pyytää maahantuojaltamme veivattavaa digiboksia, mutta emme niitä valitettavasti saaneet vielä tämän viikon tilaukseen.

...että asentajamme eivät ehdi tulla asentamaan jokaista digiboksia jotka myymälästämme myydään saman päivän sisällä. Varsinkaan sen saman päivän sisällä montaa kertaa, jos pyydät heitä joka kerta käymään vain "vaihtamaan kolmoselle kun sieltä tulee emmertaali".

...että poikasi, joka on "tietotekniikan insinööri" saattaa väittää sinulle jotain sellaista joka ei ole totta. Tietotekniikan insinöörille digiboksien tekniset tiedot ovat sama asia kuin lehmän lypsäminen Barbielle. -ei onnistu, muovipää ei vaan taivu.

----
Hämmentävän iso osa kansalaisista vastustaa digiaikaa vain koska kaikkea kansan pakottamista kuuluu vastustaa. He ostaisivat kyllä hienomman matkapuhelimen, turhia lisävarusteita autoonsa tai kotiinsa jämerämmän television vain koska heistä nyt tuntuu niin. Mutta alle satasen sijoitus digiboksiin vie ne samat ihmiset konkurssiin ja saa aikaa suuren sadattelun. Anteeksi, rakkaat kanssaihmiseni. Minä en vain aina jaksa ymmärtää teitä.

Mutta eihän minun onneksi tarvitsekaan. Pääasiahan on, että hymyilen.

Tekniikan ihmeitä/aina ei sanat riitä

Asiakas: Voinko saada levyllisen internettiä?

--------------

Aspaneiti: Minkä operaattorin liittymä sinulla on?
Asiakas: Nokian

--------------

Aspaneiti: Mille nimelle kuitti laitetaan?
Asiakas: Mun nimelle.

--------------

Asiakas: Tämä puhelin ei ole soinut vaikka minulle on yritetty soittaa.
Aspaneiti: *laittaa puhelimeen virrat päälle*

-------------

Asiakas: Löytyykö teiltä sukkahousuja?

-------------

Asiakas: Poikani/mieheni puhelimessa on jotain vikaa. Se soittelee itsekseen seksilinjoille.

-------------

Asiakas: Haluan langattoman lankapuhelimen, jotta voimme ottaa sen mukaan Rhodokselle.

--------------

Aspaneiti: Saanko nähdä henkilöpaperit?
Asiakas: Käykö kirjastokortti?

--------------

Asiakas: Haluan palauttaa tämän tuotteen?
Aspaneiti: Miksi?
Asiakas: En pidä siitä.
Aspaneiti: *katsoo kuitista ostopäivämäärän* Tämä on ollut teillä jo puoli vuotta käytössä
Asiakas: Mutta en minä pitänyt siitä silloinkaan.

--------------


Ja loppukevennyksenä:

Asiakas: Voi voi voi voi...
Aspaneiti: *tuijottaa kysyvästi*
Asiakas: Tulin päivittelemään digiboksiani.

Pissis ja pissiksen isukki

Tänään myymälään tuli keski-ikäinen, hiukan tossukan oloinen isä teinityttärensä kanssa. Ensivilkaisulla tähän kaksikkoon tajusin, että tytär olisi ottanut kaikista mieluiten vain isän lompakon matkaansa ellei isä olisi ollut sidottuna siihen kiinni. Tytölle oli selvää mitä hän halusi: kalleinta ja prameinta. Isälle oli selvää mitä hän halusi: halvinta ja käytönnöllisintä. Ristiriita oli siis taattu.

Pian kävi selväksi, että kaksikon palveleminen oli turhaa. Mitä tahansa mitä ehdotin, oli jommalle kummalle totaalisen kamala juttu. Tyttö oli pahasuinen, räävitön ja täynnä angstia. Kysymys: millaista tuotetta haluat sai tytöltä aikaan vastauksen: no e v**tu tiä.

Loppujen lopuksi koko porukka päästiin yhteisymmärrykseen ja siirryttiin höyläilemään isukin luottokorttia. Kassalla alettiinkin sitten sopimaan pelisääntöjä.

Isä: Lupaatko nyt siivota huoneen vähintään kerran viikossa?
Tytär: V**tu älä motkota
Isä: Mutta lupaatko?
Tytär: V**tu pidä ny turpas kii!
Isä: Mä en osta tätä jos et lupaa
Tytär: V**tu mä vihaan sua!
Isä: Mutta kun kotonakin jo sovittiin...
Tytär: No v**tu joo joo joo
Isä: Lupaathan nyt varmasti?
Tytär: V**tu lopeta jo!

.......

Tätä samaa jankkaamista jatkui n. 15 minuuttia. Välillä tytär huusi ja kiljui, poistui kerran myymälästä (ja isä jäi kassalle ihmeissään luottokortti edelleen kädessään), haukkui isäänsä kaikin mahdollisin sanoin, vastaili omaan puhelimeensa ja haukkui isäänsä ilmeisesti kavereilleen ym.

Ja tämän ajan Aspaneiti seisoi tiskin takana tuijottaen kädet taskuissaan tyhjää kuin surrealistisessa elokuvassa. Tuntui törkeältä kuunnella riitaa, mutta olisi tuntunut törkeältä poistua tilanteesta: kauppaahan me siinä tehtiin ja kaupanteosta liksani saan.

Loppujen lopuksi tyttö sai haluamansa, isän luottokortti vingahti ja kaikki oli tyytyväisiä. Tyttö poistui liikkeestä kiittämättä yms (mikä nyt oli tietenkin itsestäänselvyys), isä ei varsinaisesti anteeksi pyytänyt mutta katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

Harmi ettei enää saa lyödä edes omaa lastaan.

Tarjouksessa kaikki on halpaa

Jos meillä on lehdessä mainos, jossa mainitaan selkeästi tuotteen hinta ja tarjousaika niin miksi:

... sitä tullaan kyselemään paria päivää ennen. ("no myy jo, en mä ehdi tulla uudestaan sitten")

... tarjouspäivänä tingataan tuotteesta ("no kyllä mä tiedän kuinka paljon ilmaa näissä hinnoissa on") Ihanko totta luulette että huviksemme painamme kalliit lehtimainokset, joissa on väärä hinta? Hinta se on tarjoushintakin, eikä se urpo-hyvä siitä tinkaamalla mihinkään muutu.

... tuotetta tullaan ostamaan tarjousajan umpeuduttua ja ollaan suorastaan shokkitilassa, kun tuote onkin nyt 5 euroa kalliimpi. Kuinka usein menette markettiin tinkaamaan toissapäivän jauhelihatarjousta samaan hintaan? "no kun en mä kerenny lauantaina kauppaan". Mainoksissa on tarjouspäivämäärät juuri siksi, että tyhmemmätkin osaavat tulla myymälään oikean ajanjakson sisällä. PS: Se "Loukattu Koiranpentu" -ilme ei tehoa!

... ruvetaan itkemään viimeisenä tarjouspäivänä, kun tuote on loppu. Mainoksen maininta "niin kauan kuin tavaraa riittää" tarkoittaa ihan totta "niin kauan kuin tavaraa riittää". Se ei ole koodikieltä, vaan suomen kieltä.

... tullaan kyselemään naapuriliikkeen tarjousta. "no kun noikin myy siihen hintaan". Kun kysyn, miksi et osta sieltä on vastaus: "ei niillä ole sitä enää". Voisin soveltaa tähänkin samaa "Lähikauppateoriaani": kokeileppas mennä S-Markettiin kysymään Siwan tarjousta. Mitäköhän mahtaa kassatäti tuumata? Ps: "Loukattu Koiranpentu" -ilme ei tehoa myöskään tässä tapauksessa.

Kädetön kohtaa päättömän

Näytänkö kädettömältä?

Miksi ihmeessä ne pankki- ja bonuskortit täytyy heittää aina siihen tiskille? Suullako ne nappaan ilmalennosta kiinni? En tiedä missä vaiheessa tavaroiden ojentaminen meni pois muodista. Yleisimpiä tapauksia -pankkikorttien viskomisen lisäksi- on nämä urpot jotka tuovat esim. matkapuhelintaan huoltoon.

Myyntitilanne:

*asiakas heittää puhelimen pöydälle sanomatta sanaakaan*
*aspaneiti tuijottaa puhelinta sanomatta sanaakaan*
*asiakas tuijottaa aspaneitiä sanomatta sanaakaan*
*aspaneiti tuijottaa asiakasta sanomatta sanaakaan*

Tämä hauska tilanne voisi edetä samanlaisena loputtomiin. Mutta koska Aspaneiti ei tahdo viettää koko päivää kyseisen urpon kanssa, hänen on kysyttävä mitä asiakas haluaa ja miksi hänen halpa tonnisatasena makaa tiskillä.

-SE ON RIKKI, huutaa asiakas.

Yleensä tässä vaiheessa on turha kysyä mistä kohtaa se on rikki, koska matkapuhelinhuolto on tunnetusti niin vekkuli firma, että ne näkee heti ensi katsomalta mikä puhelimessa on vialla -niitä vikoja on ihan turha puhelimen käyttäjän täsmentää. Heidän hienoilla laitteillaan tietää myös, mikä puhelimessa on vikana "joskus sunnuntai-iltaisin tai en oo ihan varma" tai mikä puhelimessa tulee menemään vialle seuraavan vuoden aikana.

Aspaneidin sisällä pieni anti-asiakaspalvelija nappaa asiakkaan puhelimen pöydältä, pudottaa vesilasiin, laittaa puhelimen takaisin tiskille ja tokaisee:
-Havaittu kosteusvaurio, valmistajan antama rajoitettu takuu päättynyt.

Haavetta haavetta vain, mutta niin ihanaa sellaista.

Hyvä asiakas...

...minä en ole ajatustenlukija. Jos minulla tämä erikoistaito olisi, en seisoisi tässä edessäsi paskapalkalla.
...minua ei kiinnosta sinun parisuhteesi/lapsenlapsesi/koirasi vatsavaivat/autosi huoltokirja/maataloustukien vähyys
...jos sinulla on laskut maksamatta, sinun täytyy maksaa laskusi. Jos posti hukkaa laskusi toistuvasti, tee ilmoitus postille. Ihmettele samalla myös kovaan ääneen, mikseivät ne koskaan hukkaa mitään muuta sinun postiasi.
...saan palkkani firman tuotteiden myymisestä. En itseni. Minulle ei makseta tuntipalkkaa siitä että kuuntelen kuinka hyvä perse minulla on.
...työaikani ulkopuolella en ole töissä. Baarissa tahdon juoda kännit, enkä kuunnella urpojen asiakkaiden ongelmia. En ole myöskään kävelevä hinnasto. On turha kitistä elokuvateatterissa, etten muista jonkun tietyn tuotteen hintaa.
...kuuloni on toistaiseksi ihan hyvä. Huutamisella asia ei mene yhtään sen tehokkaammin perille. Myöskään kirosanat eivät nopeuta asiasi käsittelyä.
...joskus saatat joutua jonottamaan. Jono ei etene yhtään nopeammin taputtamalla jalalla lattiaan tai huokailemalla äänekkäästi.
...me emme ole lelukauppa. Älä anna lastesi koskea tuotteisiimme. Me emme halua useamman tuhannen euron näytekappaleisiin ihanan jälkikasvusi jätskisiä kädenjälkiä.
...me emme ole eläinkauppa. Jätä rasvainen luffesi ulos, ihan totta jopa sinunkin suloinen mussukkasi saattaa aiheuttaa allergisen reaktion.
...minä en pyydä ilkeyttäni sinua lukemaan käyttöohjeita. Sinun tyhmyytesi ei ole minun vikani.
...sanat kuten: "liittymä", "sim-kortti", "pin-koodi", "enter", "operaattori", "tallentava digiboksi", "kaapeli", "keskusyksikkö" eivät ole "teknistä jargonia". Ne ovat sanoja, joita me ja muut kanssaihmiset käyttävät. Se ettet sinä niitä sanoja ymmärrä, ei tee niistä sanoista liian teknisiä. Olen pahoillani, etten osaa vääntää näitä sanoja rautalangasta. Jos yritän selittää sinulle näitä asioita, se ei helpota yhtään ettet anna minun puhua lauseita loppuun vaan keskeytät ne sanoilla "emmäätajuatekniikkaa!".
...tyttäresi täytti juuri 20 vuotta. Mitä jos antaisit hänelle jo luvan puhua julkisilla paikoilla? Kun kysyn häneltä "mitä sinä haluat", kysyn todellakin mitä hän haluaa. En sitä, mitä hänen isänsä haluaa hänen haluavan.

Puhelinpalvelua

Puhelin soi. Vastaan.

Asiakas: PÄIVÄÄ (huutamalla)

Aspaneiti: No hyvää päivää

Asiakas: Mä haluan tilata *tuotteen nimi*

Aspaneiti: Sehän käy. Millä nimellä?

Asiakas: No mun nimellä.

Aspaneiti: ...ja teidän nimenne on?

Asiakas: No kato siitä puhelimesta!

Aspaneiti: Valitettavasti puhelimestamme ei näy teidän nimeänne. Ei edes numeroanne, kun tämä tuli vaihteen kautta.

Asiakas: No on se ny *sensuroituja kirosanoja* Laita ny vaan se *tuotteen nimi*

Aspaneiti: Millä nimellä?

Asiakas: No oo ny si tollanen k*sipää.

-Tuut tuut tuut-

Tiedoksi niille joiden teksti-tv välillä takkuilee

Eilen törmäsin mielenkiintoiseen selitykseen. Asiakas tömähti liikkeen ovesta sisään päivittelemään uutta digiaikaa ja sitä, kuinka hänen teksti-tv:nsä nykyisin pätkii.

Aspaneiti: "Boksissasi on oletettavasti jotain vikaa. Olisikohan mahdollista viedä sitä huollettavaksi?"

Asiakas:"Ei se vika dikipoksissa ole. Kyllä minä tiedän. Vika ilmenee vain, kun katson Toto -tuloksia. Stasi piilottaa salaisia koodeja hevosten nimien sekaan ja kun huomaa minun olevan linjoilla, katkaisee äkkiä yhteydet etten ymmärtäisi niitä"

Aspaneidin arvaukset saivat siis viimein vahvistuksen. Näinhän sen juuri täytyy olla.

Esittely

Olen työskennellyt myyjänä ja asiakaspalvelijana tekniikan parissa useita vuosia. Tässä blogissa valotan sekä kohtaamisia asiakkaan kanssa, että puran päätäni jotta jaksan hymyillä sulkemisaikaan asti.