Markka-aikaan munkissakin oli enemmän hilloa

Blogimaailmassa surffaillessani (vapaa-aikana, toim. huom.) silmiini väkisinkin osui eräs kirjoitus. Tämä anonyymi kirjoittaja kutsuu itseään Suorapuheiseksi Mieheksi, mutta minä kutsun häntä tässä nyt Markkamieheksi. Markkamiehiä löytyy edelleen ja ne tuskin tulevat kuolemaan sukupuuttoon niin kauan kun täällä riittää veteraaneja kertomassa "kuinka markka-aikaan kaikki oli hyvin, kahvi oli miltei ilmaista eikä nuoret tytötkään kävelleet kaupungilla rekut vilkkuen". Tässähän oli kyse karmivasta vääryydestä kuinka hän oli joutunut maksamaan tarjousjauhelihasta normaalihinnan, eivätkä rahat meinanneet kelvata Markkamiehelle takaisin koska virhe oli niin järjettömän suuri.

"Suorapuheinen mies oli menettää suorapuheisuutensa. Hänen korvissaan suhisi ja hän unohti ympärillään ja takanaan kurkkivat ihmiset.
- Jumalauta! Tiedätkös likka että tuossa on melko tarkalleen kymmenen markkaa! Muistatkos sinä markkoja ollenkaan? Tiedätkös ettei ole kauankaan kun tuo oli sinun ikäisille ja vähän isommillekin ISO raha? Niin iso kuitenkin, ettei sitä olisi halveksien heitelty kaikkeen sellaiseen sontaan, jota sillä ei nykyään edes saa! Kuinkahan monta niitä kymppejä asiakkaanne ovat tänään tänne turhaan menettäneet?" http://humanerror.vuodatus.net/blog/222681

Itse olen tekemisissä Markkamiesten kanssa melkein päivittäin. Joskaan he eivät yleensä onneksi ole näin aggressiivista sorttia, vaan useimmiten höppänöitä vanhuksia jotka eivät vain vieläkään osaa ajatella tavaroiden hintaa euroina. Ja mikäs siinä, onhan minulla laskin pöydällä että heille sen hinnan markoiksikin voin kääntää.

Aggressiivinen Markkamies tulee paikalle vasta siinä vaiheessa, kun tuote on hänen mielestään yli-hinnoiteltu. Silloin Markkamies alkaa muistelemaan vanhoja kultaisia aikoja ja valistamaan minulle että minä plikka se yritän näillä euroilla vaan kusettaa asiakkaita. Jos te muistatte asioita sotien toiselle puolen, millä logiikalla minä en muista asioita muutaman vuoden taakse? Jos minä saisin päättää maksammeko markoissa vai euroissa, tuskin seisoisin Tässä Tiskin takana naurettavassa työpaidassani.

Ja koska tässä aiheessa sivutaan tätä vanhojen aikojen muistelua, voisin ottaa esille myös asiakkaat jotka eivät tarvitse liikkeemme tuotteita koska he ovat aina tulleet toimeen ilmankin:

- INTTERNETTI! No siellä ei ole kuin pornoa ja pomminteko-ohjeita!
(kaipaako ihminen muuta?)

- MIKÄ LAAJAKAISTA? Silloin kun minä kolme vuotiaana kolmen metrin lumihangessa paljain jaloin puita hakkasin, ei paljon laajakaistoja mietitty!

- MATKAPUHELIN! No niistä ei tule kuin syöpää ja ne kaikenmaailman telet ja muut vaan ryöstää ihmisen rahat!

- JA SINÄKÖ MYYT MINULLE MATKAPUHELINTA! Voi kuule minulla oli tämän kaupungin ensimmäinen kännykkä!
(tähän asiakas valitsee vapaavalintaisen hinnan mitä se maksoi, jotain väliltä 10 000 - 50 000. Pääasia on, että se oli kaupungin ensimmäinen)

- LUOTTOKORTTI! Saatanallisia vekottimia kuule nuo, kyllä minä pidän rahani piirongin laatikossa ja maksan käteisellä, enkä anna rahojani ties mille huijareille käytettäväksi!

- TIKIPOKSI! Kuule sieltä televisiosta ei tule kuin seksiä ja väkivaltaa, minä en siitä maksa!
(ja mekö muka emme saa tv-lupamaksuille vastinetta?)

- LAAJAKUVATELEVISIO! Voi minulla on ollut se mustavalkoinen vuodesta (vapaavalintainen vuosiluku, kannattaa ottaa määre ennen sotia, kasvattaa katu-uskottavuutta) ja hyvin on pärjätty! Nyrkillä kun paukauttaa päälle niin menee päälle ja kun paukauttaa kylkeen, menee pois päältä! Koskaan ei ole mitään vikaa ollut!



Kyllä välillä mietityttää, miksi ne ihmiset tulee tänne myymälään? Sukkahousujaan terottamaan?

Myymälät on turhia piste com

Miten likainen olo. Minua on käytetty hyväksi.

Myymälään saapuu isä Urpo poikansa Jurpon kanssa. He ovat ostamassa tietokonetta Jurpolle ja Urpo lienee mukana auktoriteettina ja henkisenä tukena. Käymme ensin läpi pikaisesti millaista konetta Jurpo haluaa: mitkä ovat käyttätarkoitukset yms. Yleensä asiakkaat luottavat myyjän sanaan -sitä vartenhan me täällä ollaan, mutta Jurpo ei luota. Hän haluaa testata koneita. Meillä on myymälässä pari näytekappaletta, mutta onhan se nyt selvää ettei me täällä voida uusien koneiden paketteja avata että asiakas pääsisi testaamaan. No, Jurpo haluaa testata ja Urpo komentaa asiakaspalvelijaa laittamaan yhden koneen käyttövalmiiksi, "koska noi tossa esillä olevat on ihan ruoskia". No kyllähän aspaneiti laittaa.

Jurpo tutkii konetta aikansa, kääntelee, vääntelee, nuuhkii ja nuoleskelee. Ei, tämä ei ole hyvä. Hän pyytää näyttämään seuraavaa konetta. Kun kerron että ainoa ero on kovalevyn koko joten en avaa pakettia, ei se ole selvästikään riittävä syy koska kyllähän kovalevyn koko vaikuttaa windowssin käyttöön määrättömän paljon. Lupaan kaivaa koneen paketista, mutta vain nähtäväksi -en kokeiltavaksi.

Jurpo tutkii konetta aikansa, kääntelee, vääntelee, nuuhkii ja nuoleskelee. Tämä kone kelpaa Jurpolle. Olen jo onnellinen ajatuksesta, että tämä kone menee asiakkaalle eikä tarvitse selitellä avaamatonta pakettia seuraavalle ostajalle.

Puhun kuin ruuneperi, laulan, tanssin, nauran ja steppaan. Vastailen kysymyksiin, kerron ominaisuuksista, kehun takuun pituutta ja kurkku kuivana myyn myyn myyn.

"Mä tilaan kyl verkkokaupasta, siä on paljon halvempaa", tuumaa Jurpo ja poistuu myymälästä.

Mitä sain tästä tunnin laatuajasta asiakkaan kanssa? Kaksi avattua pakettia, joista toinen kone on nyt virallisesti käytetty laite.

No olihan meillä mukavaa yhdessä! Ole hyvä, verkkokauppa.