Tottakai mulla on aikaa puhua!

Matkapuhelimet on ihana juttu. Miten niin pieneen, suloiseen pakettiin onkaan saatu tungettua kaikki ihmisen tärkeimmät asiat? Se on kuin pieni lemmikki taskussa, se on aina mukana ja sen tarpeista on huolehdittava. Ja tottakai sille sulosöpöläiselle täytyy leperrellä, ajasta ja paikasta riippumatta.

Urpo on nimitys n. keski-ikäiselle, hiukan kaljuuntuneelle mieshenkilölle. Mutta urpot eivät söpöstele matkapuhelimilleen. Siksi tässä esimerkissä annan asiakkaalle nimityksen alli. Alli voi olla mitä vaan pikkutytöstä arkkua shoppailevaan vanhukseen.

Alli ei tiedä mitä alli haluaa, mutta alli haluaa tulla kuitenkin ostamaan tekniikkaa yksin, koska alli on niin vahva ja itsenäinen nainen. Alli ei usko naismyyjän sanaan, ja siksi allin täytyy olla koko ajan puhelimitse yhteydessä "veljen vaimon koiran ulkoiluttajan enon serkkuun", joka on tietotekniikan insinööri.

Alli-kulta, voisitko ottaa ensi kerralla tämän tukipilarisi mukaan. Jos minä esittelen sinulle tuotteita, en voi sietää että sanot koko ajan "odota" ja höpiset puhelimeesi "niin tää myyjä ny sanoo että...". Toinen vaihtoehto on että annat puhelimen suoraan minulle ja sinä alliseni siirryt tiskin pieleen odottamaan että saat lykätä luottokorttisi maksupäätteeseen.

Kun alli on saanut tietotekniikan insinöörin hyväksynnän, alli on valmis maksamaan. Tiskilläkin alli saattaa vastata puhelimeensa "no mooooi Sirkku. Joo mää oon ny täällä liikkeessä. Joo. Juu. Kikatus. Ai sä kävit jo sienessä? Joo. Ihanaa! Hei mulla on tosi hyvä ohje niihin jossain, odotas ku mää kaivan. Voi hitsi en löydä täältä käsilaukusta mitään... hei ootas myyjä hetken. Joo mää oon tässä kassalla. Nii. Mut kyllä mä sen reseptin löydän..." jne. Yleensä tässä vaiheessa puhelin on toisessa kädessä, toisella kädellä yritetään noukkia maksuvälinettä rahapussista tai vaihtoehtoisesti heitetään rahapussi myyjälle. "Ota sieltä".

Matkapuhelimessa on sellainen taikanappi, millä sen saa hiljenemään jos se soi. Toinen vaihtoehto on antaa sen Yölinnun jollottaa siinä, ei se puhelin siinä hajoo että siihen ei kerrankin vastata. Minua ei kiinnosta seistä hukkaamassa hyvää työaikaa sinun henkilökohtaisten juorujesi kuuntelemiseen.

Matkapuhelinkäyttäytymisestä riittäisi juttua muutenkin. Niihin ei osata vastata omalla nimellä kun vieras numero soittaa (no kyllä se soittaja tietää mihin se soittaa, jos ei tiedä niin kysykööt), muualle soitettaessa ei osata esitellä itseään yms. Välillä on ikävä lankapuhelimia. Ei lankapuhelimiin vastattu "no".

Hyvä asiakkaamme, blogin osoite on muuttunut

Jos haluat tutkia vanhoja kommentteja yms, vanha blogi löytyy edelleen osoitteesta http://aspaneiti.vuodatus.net/

Jos sinusta tuntuu, että olet kokenut raastavaa vääryyttä, ota yhteyttä kuluttajavirastoon.

Piip, tilillä ei katetta

Oi MM, tuo jalo kanssaihmiseni! Kuinka olenkaan saattanut unohtaa urpo-armaan kootut selitykset, kun pankkikortilla ei olekaan katetta. Tilannehan saattaa olla urpolle hyvin yllättävä, ja ennenkaikkea hämmentävä.

Aspaneiti: Ei tämä korttisi mene nyt läpi, tilillä ei ole katetta.

- Kokeile uudestaan

Urpo-rakas. Vaikka minä höyläisin sitä ees taas koko tämän päivän, ei tämä vallitseva tilanne muutu mihinkään. Rahaton on rahaton ja se siitä.

- Teidän laitteissa on virhe

Emmehän voi koskaan tekniikan maailmassa temmeltäessämme sulkea pois teknisen toimintahäiriön mahdollisutta. Kerrotaan nyt kuitenkin, että se on äärimmäisen harvinaista. Maksuyhteydet saattavat olla poikki, mutta silloin laitteemme tunnistavat asian ja virheilmoituksen jonka saamme korttiasi höylätessä on aivan erilainen. Se viittaa silloin yhteysvirheeseen, ei suinkaan katteettomaan tiliin.

- Kortissa on virhe, se magneettiraita on varmaan kulunut.

Tätä selitystä ei ainakaan kannata käyttää. Me näppärät pystymme myös käsin näppäilemään sen numerokoodin koneelle ja virheilmoitus ei siitä muutu mihinkään, ellei tämän aikaavievän operaation aikana ole hammaskeiju maksanut noita puuttuvia hampaitasi myöhässä ja korkojen kanssa.

- Jaa taas se pankki on mokannu (ja tähän vapaavalintainen määre kuinka monta kertaa ne on tehnyt sen aiemminkin)

Ole hyvä, mene pankkiin. Ei, me emme sinne soita. Ja hitto sentään, millaisia kädettömiä ämmiä ne pankit on väärällään, niin monta kertaa tämän selityksen olen kuullut. Karpolle olisi taas tekemistä.

- Kyllä siä pitäis olla

Pitäisi minullakin olla parempi työpaikka, vaan ei ole. Näillä eletään ja sinä näytät elävän nyt rahattomana.

- Kortilla on VARMASTI rahaa. Minulla on AINA rahaa.

Oikein liikutun, että saan jakaa kanssasi tämän erikoisen tilanteen elämässäsi. Nämä hetket juuri lähentävät meitä.

Jotkut myöntävät että saattahan se olla, ettei siellä rahaa juuri tällä erää ole. Hyvä, selkä suorana eteenpäin! Kyllä tuo köyhyyden häpeä laantuu viimeistään arkussa. Mutta mitä ihmettä te niitä syitä minulle selitätte? Minä olen myyjä. Myyjää kiinnostaa raha. Niin, se mitä sinulla ei nyt ole. Minua ei kiinnosta kuinka pitkäksi viikonloppu venähti vaimon vittuilun takia, tai mikä sitä kissaa nyt niin vaivaa että ihan Helsinkiin asti piti viedä.

Kun tili havaitaan katteettomaksi ja asiakas vänkää että eipä ole, pyydän aina kääntymään pankkiautomaatin puoleen. Automaatille on myymälästämme matkaa alle 100m, ja niin pitkä se matka on, että yksikään ei ole ehtinyt enää saman työpäivän aikana rahat kourassa takaisin.

Tämän selityksen säästin tarkkaan harkittuna sokerina pohjalle. Taustaa sen verran, että keski-ikäisellä suomalaisrouvalla oli keski-ikäinen, tumma ns. "lomalta hihaan tarttunut" mies. He olivat molemmat hyvin tuttuja myymälässämme ja oikein hyviä asiakkaita. Kerran kuitenkin rouva oli yksin ostoksilla, ja kortti olikin katteeton.

- Voi vittu se kurdi o vieny mun rahat!


Ihailtavaa suoruutta, täynnä draamaa ja juonenkäänteitä! Urpo, ota oppia!

EU, teit sen taas!

No niin. Nyt olemme pääsemässä eroon tästä raadollisesta henkilöpapereiden näyttämisoperaatiosta. Urpohan on nyt onnellisin asiakas maailmassa, kun hänen ei tarvitse asiakaspalvelun pikkupalkolliselle näyttää salaisia tietojaan.

Hallelujaa, meillä on maksupäätteet/sirukortinlukijat! Tervetuloa ihana tekniikka, joka pelastaa meidät myyjät korttien nappaamiselta ilmalennosta ja ruman ajokorttikuvasi katselulta.

Ongelmathan ilmenevät siinä vaiheessa, kun tätä maksupäätettä pitäisi osata asiakkaankin käyttää. 70% maksutapahtumista tapahtuu seuraavanlaisella kaavalla:

(myyjä sanoo summan)

1. Asiakas heittää kortin tiskille

(myyjä pyytää asiakasta laittamaan kortin laitteeseen)

2.- Ota sieltä vaan emmää jaksa mitään koodeja ny

(myyjä neuvoo asiakasta laittamaan kortin laitteeseen ja muistelemaan sitä koodia)

3. Asiakas ottaa tuhahdellen kortin pois tiskiltä ja jää kortti kädessä tuijottamaan uutta vinkeää vekotinta nimeltään maksupääte.

4. -No mihin mää tän ny laitan? Tännekö?

(asiakas yrittää ensi alkuun lykätä korttia aivan toiseen paikkaan kuin mihin se pitäisi laittaa. Myyjä neuvoo suunnan)

5. - Ei tää mee tänne!

(ei sen kuulukkaan mennä sinne kokonaan. Lykkää nyt vain niin pitkälle kuin sen saat, neuvoopi myyjä)

6. - Mitämää si painan?

(myyjä neuvoo odottamaan)

7. - Ei tää tee mitään!

(myyjä neuvoo odottamaan)

8. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun

(myyjä pyytää asiakasta ensin valitsemaan kortiltaan pankin tai luoton)

9. - No pankki!

(myyjä neuvoo asiakasta painamaan kohtaa "pankki")

10. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun

(myyjä neuvoo hyväksymään edellisen pankki -valinnan)

11. - Koska mää sen koodin painan?

(myyjä neuvoo katselemaan näytöltä mitä laite neuvoo. Kun laite kysyy pin-koodia, pin-koodi kuuluu näppäillä laitteeseen)

12. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun

(myyjä pyytää hyväksymään valinnan)

13. - Mikä täällä on ok? Mitä mää painan?

(myyjä neuvoo painamaan samaa kuin äskenkin)

14. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun

(myyjä kertoo, ettei sitä tarvitse painaa montaa kertaa)

15. Asiakas huokailee ja turhautuu

(myyjä kertoo, että maksutapahtuma on onnistunut, voit ottaa kortin pois)

16. Asiakas ottaa kortin ja heittää sen takaisin tiskille

(myyjä pyytää laittamaan kortin pois)

17. Asiakas ottaa kynän käteen ja jää odottamaan allekirjoitusta.

(myyjä kertoo ettei allekirjoitusta tarvita)

18. Asiakas ottaa kynän varmuuden vuoksi taskuunsa.


Ymmärränhän minä että uusi tekniikka on vaikeaa omaksua. Me käymme tämän saman kohtauksen läpi melkein jokaisen asiakkaan kanssa, me täällä emme jaksa enää turhautua. Me emme ole keksineet näitä maksupäätteitä emmekä ole vastuussa niiden helppoudesta, näppäinten koosta tai siitä, että sinä et vain periaatteesta tahdo käyttää niitä.

Ja tässähän olemmekin ongelman edessä: sinä et halua näyttää henkilöpapereitasi, etkä sinä halua käyttää maksupäätettä. Kelpaisikohan sinulle mahdollisesti tämä tuote ilmaiseksi?

Herää jo, urpo.

Ja henkilöpaperit, kiitos

Kuinka monta kertaa samoja asioita täytyy hokea, että ne menee myös sinun -urpo rakas- korvaasi? Luuletko että olen täällä tiskin takana vain rääpimässä päätäni?

Jos minä kysyn henkilöpapereita, sinun tulee näyttää ne.

"Ne ovat autossa"

Hae ne!

"Kyllä mä olen mä"

Niin minäkin, mutta et sinä siltikään tiedä nimeäni, sosiaaliturvatunnustani tai maksuhistoriaani.

"Sun pomos tuntee mut"

Tuntekoot, mutta minä en.

"Ei multa ennenkään oo papereita kysytty"

No nyt kysytään. Onnittelut. Tarjoanko kahvit sen kunniaksi?

"Sä voit luottaa muhun"

Jos minä luotan jokaiseen, on sinun tilisi -urpo kulta- nopeasti miinuksella kun joku toinen urpo saa korttisi käsiinsä. Ja ylipäätänsä nämä vuodet ovat opettaneet että en luota yhteenkään asiakkaaseen.

"Mut tunnetaan täällä"

Niin tunnetaan eräs ministerimmekin, ja myös hän on joutunut näyttämään minulle ajokorttinsa.

"Ollaanhan me nähty ennenkin"

Meillä käy myymälässä päivittäin muutama muukin asiakas kuin sinä. Jos sinä kävit täällä joskus viime vuosikymmenen puolella, on melkolailla varmaa etten enää muista sosiaaliturvatunnuksesi loppuosaa. Niin kauan kun me ei syödä samassa aamupalapöydässä, me ei tunneta toisiamme.

"Mulla ei ole niitä mukana"

Voivoi. Miksi -urpo hyvä- lähdit tekemään luotollista kauppaa ilman tarvittavia papereita. Nyt kävelet joko kipin kapin pankkiautomaatille, kotiin hakemaan ajokorttia tai onhan tässä toki mahdollisuus ottaa sinulta korttikin pois jos ei sinulla ole mitään todisteita että se kortti tosiaan on sinun. Hankala tilanne, vai mitä tykkäät.



Ai niin ja on turha luetella sitä loppuosaa. Haluan nähdä sen siksi että

- Henkilöllisyyden tarkistaminen tapahtuu aina kuvallisesta kortista. Kuvallinen kortti ei tarkoita sinun naamaasi omani edessä ja suullista ilmausta että saatat juuri nyt muistaa jonkun satunnaisen numerosarjan ulkoa.

- Meillä ei ole varaa eikä aikaa virheisiin. En viitsi kysellä montaa kertaa onko se kirjain nyt pee bee dee cee vai ee.

- Pidän siitä että olet näyttänyt myös rumalta 70 -luvulla eikä aika ole tehnyt yhtään hyvää sinulle.

- Noudatan Suomen lakia.



Mikä tästä tekee niin mahdottoman vaikeaa?

Niin huonoa huumoria, että se pitää selittää

Nuori, hyvin reteä ja sanavalmis mies asioi myymälässä digiboksinsa kanssa. Digiboksi toimii asiakkaan kotona heikosti, mutta liikkeessä emme havaitse siinä mitään vikaa.

Aspaneiti: Onks sulla millaset vehkeet siellä kotona? Ettei olis antennissa vikaa tai liian pitkä piuha?

Asiakas: Pitkät on piuhat, mutta mä kulta lupaan ettei signaali rasiaan heikkene.

*aspaneiti jatkaa digiboksin tutkimista*

Asiakas: Nii siis mä vertasin tota sun kommenttia niinku sun panemiseen.

Aspaneiti: *nostaa hämmentyneenä katseensa digiboksista*
Asiakas: *laskee hämmentyneenä katseensa digiboksiin*
Aspaneiti: *laskee hämmentyneenä katseensa digiboksiin*

Asiakas: Joo. Tota. Jos mää si kotona katsoisin ne liitännät viä. Kiitti moi.

*asiakas nappaa digiboksinsa kainaloonsa ja poistuu myymälästä*

Aspaneiti on edelleen harvinaisen sanaton.

Liian hyvää asiakaspalvelua

Joskus höyrypäissään, lääkityksen alaisena, kuumeisena tai muuten vaan sairaana on tullut tehtyä asiakkaille palveluksia, jotka eivät työtehtäviini kuulu. (hyi peräkammarin urpo, ei sellaisia palveluksia mitä sinä odotat kehumalla tissejäni - jotka muuten näyttävät huomattavasti isommalta tämän ruman työpaidan kanssa. Pidä silmät kiinni päässäsi.)

Tässä muutamia:

- Hyllystämme ei löytynyt asiakkaan haluamaa tuotetta. Soitin kuusi kilpailevaa myymälää läpi, jotta sain ohjattua asiakkaan oikeaan paikkaan.

- Olen soittanut bussipysäkillä/kännissä/lenkillä/ravintolassa asiakkaan puolesta asiakaspalveluun.

- Olen käynyt viemässä kotiin huollosta tulleen laitteen.

- Olen asentanut asiakkaan (kilpailijalta ostettuun) tietokoneeseen (kilpailijalta ostettuja) ohjelmistoja ja (kilpailijalta ostettuja) lisälaitteita.

- Olen muistuttanut asiakasta hammaslääkäristä.

- Olen tulostanut vieraan kaupungin kartan, jotta asiakas löytää siskonsa tupaantuliaisiin.

- Olen palannut illalla työmatkalta takaisin myymälään hoitamaan asiakkaan asioita.

- Olen vahtinut kahvitauollani asiakkaan koiraa, kun hän kävi pikaisesti kaupassa.

- Opiskelin erään laitteen käytön, jotta voin neuvoa asiakasta. Laitetta ei myydä suomessa, saati sitten meillä.

- Olen tiedustellut numeropalvelusta kymmeniä numeroita. Veljenvaimoja, siskonkavereita, eläinlääkäreitä, turhanpäiväisiäyhdistyksiä.

- Olen pitänyt myymälää sulkemisajan jälkeen puolen tuntia auki, jotta asiakas ehtii ostamaan lahjan vaimolleen. Ja tämän jälkeen antanut vielä reilut alennuksetkin.

- Olen juonut asiakkaan kanssa kahvit. Ja tarjonnut pullat omasta pussistani.

- Olen soittanut kymmeniä takseja. Joskin tämä mielestäni kuuluu edelleen palveluun, enkä siitä ole koskaan rahaa ottanut vastaan.



Jostain tulee kiitosta, jostain ylitsevuotavaa kiitosta, toisista saa pelkkää paskaa niskaansa. Vuodet Tiskin Takana ovat opettaneet, että ylimääräiset palvelukset ovat historiaa - ylität asiakkaan toiveet kerran, sinun täytyy seuraavalla kerralla pistää paremmaksi. "Kyllä minä viimeksi sain..." Sitä nurinaa ei enää meidän myymälässämme kuulla.

Asiakasparka, olet omillasi.

Minkkimamselli

Ollessani yksin myymälässä vanha hienostorouva kävelee sisään minkit turkissaan vinkuen. Tervehdin, hän ei tervehdi takaisin. Tästä päättelen että rouva ei halua tänään palvelua. Jatkan omia töitäni ja annan rouvan katsella rauhassa.

Hän etsii selvästi jotain. Katse hapuilee nurkasta nurkkaan mutta ei löydä.

Asiakas: Eikö täällä ole yhtään miesmyyjää?

Aspaneiti: Ei ole tällä hetkellä, voisinko minä olla avuksi?

*Minkkimamselli miettii asiaa hetken ja huokailee tuskastuneesti* Katalasta takaiskusta huolimatta hän päättää kuitenkin ottaa asiansa esille.

Asiakas: Tämä tuote on viallinen

Aspaneiti: *tutkii tuotetta* Varmasti. Tässähän on silminnähtävä kolhu. Onko tämä pudonnut tai kolhaistu johonkin?

Asiakas: *ääntään korottaen* Ei varmasti ole! MINÄ en ole sille tehnyt mitään! Se ei vaan toimi! Tahdon uuden laitteen!

Aspaneiti: Valitettavasti en sitä voi antaa. Voinhan tämän lähettää toki huoltoomme, mutta pahoin pelkään että huoltokin tämän selvän mekaanisen vaurion havaitsee, valmistajan antama rajoitettu takuu päättyy ja kustannukset menevät sitten asiakkaan pussista.

Asiakas: MINÄ en ole tehnyt sille mitään! Vaadin uuden tuotteen tilalle NYT!

Käymme pitkään kädenvääntöä asiasta toistellen samanlaisia lauseita.

Asiakas: MINÄ en asioi tälläisissä asioissa osaamattoman palkollisen kanssa. Vaadin puhua myymäläpäällikön kanssa!

Aspaneiti: Hyvä rouva, te juuri puhutte myymäläpäällikön kanssa.

(valhe oli sen verran valkoinen, että olen tällä(kin) hetkellä vain sijainen. Antakaa se minulle anteeksi.)

Asiakas tuhahtaa kerran ja poistuu liikkeestä minkit kiljuen. Harmittavaa, etten voinut olla avuksi.