No niin. Nyt olemme pääsemässä eroon tästä raadollisesta henkilöpapereiden näyttämisoperaatiosta. Urpohan on nyt onnellisin asiakas maailmassa, kun hänen ei tarvitse asiakaspalvelun pikkupalkolliselle näyttää salaisia tietojaan.
Hallelujaa, meillä on maksupäätteet/sirukortinlukijat! Tervetuloa ihana tekniikka, joka pelastaa meidät myyjät korttien nappaamiselta ilmalennosta ja ruman ajokorttikuvasi katselulta.
Ongelmathan ilmenevät siinä vaiheessa, kun tätä maksupäätettä pitäisi osata asiakkaankin käyttää. 70% maksutapahtumista tapahtuu seuraavanlaisella kaavalla:
(myyjä sanoo summan)
1. Asiakas heittää kortin tiskille
(myyjä pyytää asiakasta laittamaan kortin laitteeseen)
2.- Ota sieltä vaan emmää jaksa mitään koodeja ny
(myyjä neuvoo asiakasta laittamaan kortin laitteeseen ja muistelemaan sitä koodia)
3. Asiakas ottaa tuhahdellen kortin pois tiskiltä ja jää kortti kädessä tuijottamaan uutta vinkeää vekotinta nimeltään maksupääte.
4. -No mihin mää tän ny laitan? Tännekö?
(asiakas yrittää ensi alkuun lykätä korttia aivan toiseen paikkaan kuin mihin se pitäisi laittaa. Myyjä neuvoo suunnan)
5. - Ei tää mee tänne!
(ei sen kuulukkaan mennä sinne kokonaan. Lykkää nyt vain niin pitkälle kuin sen saat, neuvoopi myyjä)
6. - Mitämää si painan?
(myyjä neuvoo odottamaan)
7. - Ei tää tee mitään!
(myyjä neuvoo odottamaan)
8. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä pyytää asiakasta ensin valitsemaan kortiltaan pankin tai luoton)
9. - No pankki!
(myyjä neuvoo asiakasta painamaan kohtaa "pankki")
10. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä neuvoo hyväksymään edellisen pankki -valinnan)
11. - Koska mää sen koodin painan?
(myyjä neuvoo katselemaan näytöltä mitä laite neuvoo. Kun laite kysyy pin-koodia, pin-koodi kuuluu näppäillä laitteeseen)
12. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä pyytää hyväksymään valinnan)
13. - Mikä täällä on ok? Mitä mää painan?
(myyjä neuvoo painamaan samaa kuin äskenkin)
14. Asiakas painaa paniikissa tunnusluvun
(myyjä kertoo, ettei sitä tarvitse painaa montaa kertaa)
15. Asiakas huokailee ja turhautuu
(myyjä kertoo, että maksutapahtuma on onnistunut, voit ottaa kortin pois)
16. Asiakas ottaa kortin ja heittää sen takaisin tiskille
(myyjä pyytää laittamaan kortin pois)
17. Asiakas ottaa kynän käteen ja jää odottamaan allekirjoitusta.
(myyjä kertoo ettei allekirjoitusta tarvita)
18. Asiakas ottaa kynän varmuuden vuoksi taskuunsa.
Ymmärränhän minä että uusi tekniikka on vaikeaa omaksua. Me käymme tämän saman kohtauksen läpi melkein jokaisen asiakkaan kanssa, me täällä emme jaksa enää turhautua. Me emme ole keksineet näitä maksupäätteitä emmekä ole vastuussa niiden helppoudesta, näppäinten koosta tai siitä, että sinä et vain periaatteesta tahdo käyttää niitä.
Ja tässähän olemmekin ongelman edessä: sinä et halua näyttää henkilöpapereitasi, etkä sinä halua käyttää maksupäätettä. Kelpaisikohan sinulle mahdollisesti tämä tuote ilmaiseksi?
Herää jo, urpo.
maanantai 22. lokakuuta 2007
EU, teit sen taas!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Asiakkaan, eli "Urpon" puolella tässä kyllä ollaan. Nämä maksukorttijutut olisi voinut toteuttaa NIIN paljon paremmin.
Ongelma 1: Uusi tuttavuus. Ennen ei ole tarvinnut tehdä tällaisia.
Ongelma 2: Laitteet ovat pieniä. Kyllä. Laitteet muistuttavat enemmän sähköisen henkilökortin lukijoita, tietokoneeseen kytkettäviä muistikortinlukijoita kuin asiakkaiden käyttöön tarkoitettua laitetta.
Ongelma 3: Ylläolevasta seikasta johtuen, laitteet ovat todella sekavia. Valmistajia on monia, ja toiminnot erilaisia. Esim joillakin maksupäätteillä painetaan oikeasta reunasta valiten "pankki, visa". Jollain taas painetaan alhaalta "F1 - pankki, F2 - visa". Laitteiden kirjo on ongelma.
Ongelma 4: Yleinen selkeys. Miten ihmeessä asiakas voi tietää, mihin ja miten kortti laitetaan, jos siinä ei ole ohjetta?
Vinkki: Tiedätkö rahan nosto automaatin, jossa ei olisi ohjeita? Tai huoltoasemalla? Kyllä siellä on selkeä kuva, miten päin kortti laitetaan.
Se nyt vaan on helppo sitä asiakasta syyttää, kun itse siinä oman tiskin takana istuu. Asiakkailla voi tulla useita eri laitteita.
Varteenotettavampi vaihtoehto mielestäni olisi ollut rahan nosto automaattien tyyppinen; kosketusnäyttö, selkeät numerot ja jopa ääniohjaus. Ei sitä asiakasta voi syyttää kun laitteet muistuttavat muistikortinlukijoita, ei ääniohjausta, jne...
Oli laitteet sitten minkälaisia tahansa niin aina jotkut vanhukset kuitenkin kitisee niiden vaikeudesta yms. Kosketusnäytöt ja ääniohjaukset vaan lisäis niitä juttuja että "kylläpä on avaruusajan laitteita, voi mahoton sentään". Eikä varsinkaan pienissä liikkeissä ole tilaa nykyistä isommille laitteille, kun noillekin jo joutuu raivaamaan tilaa sieltä pieneltä tiskiltä.
Itse mieluummin näytän henkkarit ja allekirjoitan sen kuitin kui näpyttelen tunnuslukuni kaiken kansan nähtävillä -niissä laitteissa kun ei yleensä ole minkäänlaista näköestettä ja jos toisessa kädessä on vaikka käsilaukku niin ei sillä toisellakaan kädellä suojata voi.
Ja tämän pitäisi olla turvallisempaa kuin allekirjoittamisen -pöh.
Ymmärrän hyvin, että saattaa tuo kolme sataa kertaa päivässä ohjeistaminen vähän syödä mi, siis naista, mutta mä jaksan ihmetellä sitä, kuinka onkin ollut mahdollista keksiä ne kaikki 137 erilaista tapaa lykätä se kortti siihen laitteeseen, osa jopa sellaisia, että ei ikimaailmassa olis tullut maalaisjärjellä mieleenkään sellainen vaihtoehto. Lienee käytetty jonkun käyttöjärjestelmäsuunnittelijan apua noiden laitteiden suunnittelussa.
Ja toisaalta, miksei kaikki asiakaspalvelijat voi ottaa samaa, hyväksi havaittua, tyyliä kuin esim, baarimikot, että lykkäävät ite sen kortin siihen, varsinkin jos se asiakas sen siihen tiskille heittää...
Lähetä kommentti