torstai 25. lokakuuta 2007

Tottakai mulla on aikaa puhua!

Matkapuhelimet on ihana juttu. Miten niin pieneen, suloiseen pakettiin onkaan saatu tungettua kaikki ihmisen tärkeimmät asiat? Se on kuin pieni lemmikki taskussa, se on aina mukana ja sen tarpeista on huolehdittava. Ja tottakai sille sulosöpöläiselle täytyy leperrellä, ajasta ja paikasta riippumatta.

Urpo on nimitys n. keski-ikäiselle, hiukan kaljuuntuneelle mieshenkilölle. Mutta urpot eivät söpöstele matkapuhelimilleen. Siksi tässä esimerkissä annan asiakkaalle nimityksen alli. Alli voi olla mitä vaan pikkutytöstä arkkua shoppailevaan vanhukseen.

Alli ei tiedä mitä alli haluaa, mutta alli haluaa tulla kuitenkin ostamaan tekniikkaa yksin, koska alli on niin vahva ja itsenäinen nainen. Alli ei usko naismyyjän sanaan, ja siksi allin täytyy olla koko ajan puhelimitse yhteydessä "veljen vaimon koiran ulkoiluttajan enon serkkuun", joka on tietotekniikan insinööri.

Alli-kulta, voisitko ottaa ensi kerralla tämän tukipilarisi mukaan. Jos minä esittelen sinulle tuotteita, en voi sietää että sanot koko ajan "odota" ja höpiset puhelimeesi "niin tää myyjä ny sanoo että...". Toinen vaihtoehto on että annat puhelimen suoraan minulle ja sinä alliseni siirryt tiskin pieleen odottamaan että saat lykätä luottokorttisi maksupäätteeseen.

Kun alli on saanut tietotekniikan insinöörin hyväksynnän, alli on valmis maksamaan. Tiskilläkin alli saattaa vastata puhelimeensa "no mooooi Sirkku. Joo mää oon ny täällä liikkeessä. Joo. Juu. Kikatus. Ai sä kävit jo sienessä? Joo. Ihanaa! Hei mulla on tosi hyvä ohje niihin jossain, odotas ku mää kaivan. Voi hitsi en löydä täältä käsilaukusta mitään... hei ootas myyjä hetken. Joo mää oon tässä kassalla. Nii. Mut kyllä mä sen reseptin löydän..." jne. Yleensä tässä vaiheessa puhelin on toisessa kädessä, toisella kädellä yritetään noukkia maksuvälinettä rahapussista tai vaihtoehtoisesti heitetään rahapussi myyjälle. "Ota sieltä".

Matkapuhelimessa on sellainen taikanappi, millä sen saa hiljenemään jos se soi. Toinen vaihtoehto on antaa sen Yölinnun jollottaa siinä, ei se puhelin siinä hajoo että siihen ei kerrankin vastata. Minua ei kiinnosta seistä hukkaamassa hyvää työaikaa sinun henkilökohtaisten juorujesi kuuntelemiseen.

Matkapuhelinkäyttäytymisestä riittäisi juttua muutenkin. Niihin ei osata vastata omalla nimellä kun vieras numero soittaa (no kyllä se soittaja tietää mihin se soittaa, jos ei tiedä niin kysykööt), muualle soitettaessa ei osata esitellä itseään yms. Välillä on ikävä lankapuhelimia. Ei lankapuhelimiin vastattu "no".

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kassalla puhelimeen hölöttävät ovat kyllä NIIN ärsyttäviä! Aargh.

Ja toi puhelimeen vastaaminen.. Itselläni on outo (ilmeisesti outo) tapa vastata kännykkään nimellä toisinaan silloinkin kun joku tuttu tai kaveri soittaa. Ja lähes joka kerta toisessa päässä oleva hämmentyneenä kysyy että "eiks mun numero näkynyt?".

Tuuli kirjoitti...

tämä on kyllä sitten hauskin blogi vähään aikaan.